Haastattelussa Riku Rajamaa

Riku Rajamaa tuli varsinkin Saksassa suuren suosion saavuttaneena suomalaisena poprock-yhtyeen kitaristina. Riku on ollut marjaniemeläinen jo lähes 10 vuotta.

Miten päädyit perheesi kanssa Marjaniemeen ja mikä on täällä parasta?

Päädyttiin Marjaniemeen vuonna 2017. Alue ei ollut juurikaan tuttua entuudestaan, mutta erään tuttavaperheen luona käydessä muistan miettineeni, että onpa viihtyisän oloista seutua vanhojen isojen puiden katveessa. Sattuman kaupalla sitten tänne päädyttiinkin. Parasta täällä on luonnonläheisyys, rauhallinen ja seesteinen tunnelma ja hyvät naapurit.

Milloin aloitit kitaransoiton? Ajattelitko koskaan muuta kuin muusikon uraa?

Aloitin kitaransoiton joskus 14-15 - vuotiaana, kun vihdoin sain ruinattua isäpuolelta soittimen. En osannut aluksi yhtään mitään, mutta muutto Helsingistä Karjaalle ysiluokalle, ja sen myötä uusi musiikinopettaja teki suuren vaikutuksen ja muutoksen asioihin. Lukioaikoina ajatuksiini oli vanhemman toiveesta hieman idätetty ajatusta akateemisemmasta polusta lääkäriopinnoissa, mutta ne ajatukset kyllä hälvenivät musajuttujen, omien bändien ja kaikenlaisten soittokuvioiden ollessa enemmän ja enemmän jokapäiväistä. En siltikään koskaan ole ajatusta ns. muusikon urasta tai ammatista oikein sisäistänyt, vaikka se ammatti onkin; sama fiilis, joka oli nuorempana, on edelleenkin olemassa. Kai sitä voisi sanoa, että harrastuksesta tuli vahingossa ammatti ja ammatista tuli vahingossa ura.

Mihin Sunrise Avenuen suosio perustui Saksassa? Miksei se breikannut esim. Briteissä, vaikka lauloitte englanniksi?

Sunrise Avenuen suosio saksankielisessä Euroopassa perustui varmaankin suureen tahtotilaan, hyvää tuuriin, oikeaan ajoitukseen ja pitkälti erittäin kovaan ja pitkäjänteiseen työhön. Työhön, joka sisälsi valtavaa määrää keikkoja, kaikenkattavia promohommia (joita oli paljon) ja myös ruohonjuuritasolta lähtevää hartiapankkia. Toki näissä edellä mainituissa seikoissa auttaa se, että joku muukin taho esim. levy-yhtiö, liveagentuuri ja management uskoo asioiden ja oikeiden siirtojen poikivan jotain. Ja totta kai myös itse musiikilla on tässä yhtälössä varmasti osuutta asiaan. Mitä tulee Britteihin, siellä peli onkin sitten vähän erilainen. Sinne pyrkiminen englanninkielisellä pop-rockilla on vähän kuin yrittäisi myydä hiekkaa Saharaan. Markkina on aivan omanlaisensa ja kilpailu ymmärrettävästi poikkeuksellisen kovaa. Läpilyönti siellä vaatisi myös merkittävää taloudellista panostusta ja ajallista läsnäoloa, jotta olisi voinut oikeasti olla paikan päällä vaikuttamassa paikallisessa populaarikulttuurissa.

Onko saksalaisessa ja suomalaisessa keikkayleisössä tai fanikulttuurissa eroja?

Omien havaintojeni mukaan suomalaisessa ja saksalaisessa yleisössä sekä sikäläisessä fanikulttuurissa on kieltämättä eroja. Saksassa ihmisten aktiivinen innokkuus, avoimuus ja omistautuminen on ihailtavan suurta ja se myös näkyy ulospäin. Siinä on sellaista tiettyä välitöntä heittäytymistä, jota toivoisi näkevän enemmän täällä kotimaan kamarallakin. Jos asiaa kuvailisi hieman hirtehisesti ja leikkisästi, voisi todeta, että Veikkausliigaa ja Bundesliigaa yhdistää ainakin jalkapallo – mutta puitteet ja katsomon intensiteetti ovat usein eri tasolla ;)

Mikä oli Sunrise Avenuen ikimuistoisin keikka?

Niitä on moniakin ja todella laidasta laitaan. Mm. Albanian pääkaupungin Tiranan keskustorilla soitettu keikka jonkun sikäläisen kansallisen juhlapäivän. tilaisuudessa kymmenientuhansien ihmisten edessä avolavalla. Keikka keskeytyi vastamielenosoittajien negatiivisella tavalla aktiivisen liikehdinnän ja kaatosateen yllättäessä. Tilanteen absurdiutta ja erikoisuutta ei lieventänyt, kun lavalle noustessa näki tarkkaampujien piiput läheisten rakennuksien katoilla.

Myös erikoisella tavalla ikimuistoista oli, kun soitettiin aseinsinööri herra Glockin erikoisissa privaattikemuissa Itävallassa viikonlopun juhlatilaisuutta varten kyhätyssä pikkuparakkikylässä. Muistaakseni edellisenä päivänä esiintyi Paul Anka ja seuraavana päivänä keikalle tilaisuuteen tuli Tom Jones.

Berliinissä Brandenburgin torilla soitetulla keikalla oli yleisöä n.750 000 ihmistä, mikä sekin oli tavallaan ikimuistoista yleisömäärän huomioon ottaen. Näitä ikimuistoisia on siis monia, mutta pakko kuitenkin vetää kotiin päin ja sanoa, että vuonna 2022 viimeisen kiertueen soitetut Olympiastadion keikat ja varsinkin se lauantai-ilta on ehkä emotionaalisesti ikimuistoisin kaikista. Orkesterin viimeinen esiintyminen Suomessa ja itselle parin korttelin päässä Töölössä syntyneenä se oli upea ja huima, ympyrä sulkeutuu - tyyppinen juttu.

Olet vastikään julkaissut oman sooloalbumin nimeltään Riku. Kappaleitasi on kuitenkin soitettu paljon Saksassa aiemmin viime vuosina. Mistä laulujesi aiheet kumpuavat?

Tänä keväänä saavutin tietynlaisen kulminaatiopisteen, kun pitkäaikainen haaveeni saada levy ulos konkretisoitui tämän Riku-albumin muodossa. Se on minulle iso merkittävä ja henkilökohtainen virstanpylväs. Hetki, jolloin kaikki ne vuosien saatossa olleet monet ideat ja loputon tekeminen ja jahkailu vihdoin tiivistyivät yhdeksi kokonaisuudeksi. Ehkä levyn valmiiksisaattoa voisi kuvailla eräänlaiseksi Jaakobin painiksi Iisakin kirkossa.

Biisien aiheet kumpuavat oikeastaan koko elämän varrelta. Vähän sieltä ja täältä, omasta elämästä, ystävien kokemuksista, tai sitten jostain osittain keksitystä aiheesta tai asetelmasta. Vaikka olen julkaissut musiikkia omalla nimelläni vuodesta 2021 ja kappaleitani on soitettu hienosti varsinkin Saksassa, todellisuudessa matkani on alkanut jo kauan ennen ns. ammatillista uraani. Musiikin tekeminen on kulkenut mukanani siitä hetkestä lähtien, kun sain ensimmäisen oman soittimen käteeni. Tai lähinnä, kun vihdoin viimein sain hapuiltua ensimmäiset soinnut joten kuten ilmoille. Toivottavasti tämä yllyttäisi kuuntelemaan niitä julkaistuja kipaleita, tai rohkaisisi jopa soittamaan jotain soitinta ja tekemään musiikkia.

Mitä toivot tulevaisuudessa musiikin saralla?

Päällimmäisenä toivon tietysti jatkuvuutta. Toivon, että tämä albumi avaa uusia ovia ja mahdollistaa yhä useampia liveesiintymisiä nimenomaan oman musiikkini tiimoilta. On ollut uskomattoman hienoa huomata, että tuotantoni resonoi rajojen ulkopuolella, joten toivottavasti se polku jatkuu ja kasvaa. Ja toivottavasti poikii lisää live-esiintymisiä Keski-Euroopan suunnalla tai missä vaan ilmansuunnassa. Mutta samalla toivon tietysti, että pääsen esittämään omaa musiikkiani yhä enemmän myös täällä 'kotihärmässä'. Toiveenani on kehittyä edelleen lauluntekijänä, muusikkona ja artistina. Yhtä lailla toivon, että saan jatkossakin soittaa hyvien ystävien kanssa, tehdä musiikkia uusien ja vanhojen tuttavuuksien kanssa, tyyleistä ja tilaisuuksista riippumatta. Kaiken ytimessä on kuitenkin se, että pyrin pitämään kiinni tekemisen ilosta – oli kyse sitten musiikin luomisesta tai sen esittämisestä.

Onko keikkamatkoja Saksaan tiedossa? Entä Puotilan kartanon Svenkalla?

Juu, onhan niitä. Olen toukokuussa mm. vierailemassa Saksassa aamutv:ssa ja kuun lopulla festivaalikeikalla. Kesäkuukausina on muitakin festareita ja keikkoja Saksassa ja joitakin esiintymisiä myös Suomessa. Kesälle on myös sovittuna studiosessioreissuja Saksaan. Svenkassa olen myös muutamaan otteeseen erinäisillä kokoonpanoilla mm. 27.6. Sosiaalisesta mediasta kannattaa seurailla keikkakalenteria. Tervetuloa, toivottavasti nähdään keikoilla kotimaassa tai ulkomailla!

Kiitos haastattelusta!

Teksti: Henna Classen